RAKUNET

Sana pandemia nousi ensimmäisiä kertoja tietoisuuteeni vasta lintuinfluenssa uutisten yhteydessä pari vuotta sitten. Uutislähteet hehkuttivat viikkokausia kuinka tämä tappava tauti uhkasi levitä nopeaa aikataululla maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, pandemiaksi. Monet maat varautuivat pahimpaan ja tilasivat miljoonia ampulleja lääkkeitä, joiden tehostakaan ei oltu varmoja. Maailmanloppua ei tullutkaan.

Niin sanotusti maailman haljenneilta kaivoilta Jumalan lapsiksi pelastuneet entiset alkoholistit usein kertovat olleensa kolmen A:n miehiä. Nimitys tulee siitä, että on juopottelun takia menetetty Akka, Asunto ja Auto. Minulla lienee joku kirous päällä, koskapa minusta tuli myös kolmen A:n mies raivoraittiina. En halua syyttää isääni, mutta syystä tai toisesta hän tapasi muistuttaa minulle lapsena, ettei minun tekemisistäni mitään tule, kaikki oli joutavia "markunaskareita". Siitä jäi päälle joku trauma, mistä on ollut vaikea päästä irti näihin päiviin saakka. Kaiken huipuksi hain itselleni apua lukemalla psygologian kirjoja.

Miten tuntuukin, ettei aika riitä mihinkään. Aamulla, kun herää, niin on jo ilta käsillä. Pari naftia vapaapäivää ja sitten taas töihin, jonne minua motivoi ainoastaan halu selviytyä elämästä hengissä ja voidakseni auttaa muutamia muitakin selviytymään. Entisaikojen orjien lailla olen myynyt itseni työnantajalleni, joka maksaa työpanoksestani hieman rahaa, jonka elämän oravanpyörä pyrkii linkoamaan minulta heti pois, kun se palkkapäivänä tililleni, toivon mukaan, ilmestyy.

Eilen kävimme uimassa poikani perheen kanssa läheisellä lammella. Oli kiva katsella Lottaa, joka hyväntuulisena kuten aina, nautti täysillä vedessä lotraamisesta. Itsekin sain kuin sainkin heitetyksi talviturkin pois, aikani vetkuteltuani, ennen kuin uskalsin heittäytyä veteen. Enpä muista milloin edellisen kerran uin järvessä, siitä on kauan.

Thaimaasta palattuani kuulin tyttäreltäni suru-uutisen, ensimmäisen vaimoni isoäiti, Annikki, oli nukkunut pois 93 vuotiaana. Osanottoni omaisille. Annikin muistoa kunnioittaen t. Rauno. Ajattelin ensin lähettää adressin, mutta sitten muutin mieleni ja päätin, että ilmaisenkin osanottoni vain tässä blogissani. Tuntuisi oudolta lähettää osanottoadressi yksin, kun en muutenkaan tottunut ylläpitämään suhteita vaimoni sukulaisiin yksin, vaan kävimme sukuloimassa aina yhdessä. Myös toisinpäin, vaimoni sukulaiset kävivät meillä kylässä yleensä vain vaimoni ollessa paikalla, ei pelkästään minun vuokseni.

Perhekeskeisyydestä olen aiemmin jotain lyhyesti maininnutkin. Olen kuullut sanottavan, että jos menee naimisiin thamaalaisen naisen kanssa, niin nai suvun samalla. Ehkä ei sentään, mutta perhe on kuitenkin täällä huomattavasti kiinteämpi kuin Suomessa, jossa vanhukset elävä yksin palvelutaloissa ja aikuiset lapset yleensä haluavat itsenäistyä ja elää omissa oloissaan. Vaimoni suku on kuitenkin pieni. Itseasiassa en ole tavannut kaukaisempia sukulaisia kuin vaimoni pojan, äidin, siskon ja siskontyttären. Ja muutamia ystäviä. Jos mikään on varmaa, niin yksi ainakin. Yksinäisyyttä minun tuskin tarvinnee enää kuunaan valittaa.

Aika vilahtanut taas nopeasti ja enää vain pari päivää lomaa jäljellä. Tressi paluusta arkeen alkaa painaa päälle. Toisaalta loman viettokin tuntunut välillä niin hektiseltä, että ei ole ehtinyt paljon rentoutua. Noin puolet ajasta on kulunut vaimoni perheenjäsenten seurassa ja toinen puoli suunnilleen talon etsinnässä. Hinnat ovat nouseet paikoin yllättävän paljon viime käynnistäni ja on ennustettavissa, että ne nousevat lisää lähivuosien aikana. Tietysti patin kurssi tällä hetkellä suhteessa euroon tekee kaikesta automaattisesti kalliimpaa valuuttaa vaihtavalle. Vähiten hävinnee, jos ottaa käteistä mukaan ja vaihtaa paikan päällä. Kursseissa eri pankkien välillä on jonkin verran eroa. Rahanvaihtokojuista saa usein parhaimman kurssin.

Täällä vessanpyttyihin latautuu paljon vettä suomalaiseen systeemiin verrattuna. On hieman epämiellyttävää tehdä tarpeensa pyttyyn, jonne "tarve" ikävästi molskahtaa. Kun thaimaalaisen pytyn huuhtelee, niin se latautuu ensin lähes täyteen vettä, joka sitten muodostaa reunoja kiertävän pyörteen, kadoten lopulta viemärin kurimukseen. Sen jälkeen pyttyyn latautuu hiljalleen runsaanlaisesti puhdasta vettä odottamaan uutta lastia ihmisten jätteenpoistoluukuista. Prosessi kuluttaa runsaasti vettä ja jos sitä viitsii katsella, niin "tarve" lilluu jokseenkin yököttävästi paljon veden seassa ennen imeytymistään viemäriin. Alkuun ihmetytti miksi vettä tuhlataan sillä tavoin, mutta ilmeisesti tämä maa ei kärsi vesipulasta ja törkeistä vesimaksuista kuten tuhansien järvien sateinen Suomi, niin että vettä tarvitsisi kummemmin säästää.

Terveisiä Thaimaasta. Matka Turkis Airlinesin koneilla meni hyvin, joskin pitkä matkustaminen on aina rasittavaa. Lisäksi minulla paikoillaan istuminen ja syöminen kummasti alkaa  kerätä painetta vatsanseutuville ja lisää matkustamisen epämukavuutta, kun ei voi pierrä. Vessassa hyppääminen hieman helpottaa tilannetta. Turkis Airlines tarjosi yhteensä kolme lämmintä ateriaa. Helsinki Istanbul välillä yhden ja Istanbul Bangkok välillä kaksi. Palloilimme Istanbulin lentoasemalla viitisen tuntia ennen jatkolentoa. Se oli kuin mikä tahansa suhteellisen nykyaikainen lentoasema. Tuotteet maksoivat yllättäen reilusti enemmän kuin Suomessa!

Bangkokissa otimme taksin, jolla menimme erään tavaratalon pihaan, jonne vaimoni sisko ja äiti tulivat meitä hakemaan. Bangkokista Petchaburiin on noin 2 tunnin ajo. Lämmintä täällä riittää. Luin kuinka sitä riittää nyt Suomessakin, 36 astetta povattiin nettiiltiksessä. Harvinaisia lukemia Suomessa, mutta täällä yli 30 on jatkuvasti, mutta ei se haittaa, sillä Suomessa saa palella ihan riittävästi.

Jostain kuulinkin, että olet päättänyt tehdä aivan uutta vaimoa onnelliseksi. Onnea vain valitsemallesi tielle. Surullista, että pitkä avioliittosi päättyi. Toivottavasti (ilmeisen nopeasti solmimasi) uusi liittosi on tarkasti harkittu. (Anonyymi menneisyydestä)